Opiskelu, kampus ja ruoka

Yksikään luennoistani täällä ei ole massaluento, suurimmassa osassa luennoista opiskelijoita on alle 10. Pidän näistä luennoista. Opiskelijat ja professori keskustelevat asioista ja pohtivat aihetta. Luennoilla ei tapahdu massaluentojen perinteistä monologia. Professorit ovat myös tähän mennessä olleet mukavia.

Täällä ei myöskään nähtävästi keskitytä paljoa kokeisiin. Kaikki opettajat vain sanovat, että koe on helppo, eikä sitä kannata stressata. Opintopisteitä näyttää myös tulevan kursseista melko helposti.

Kampuksella on ilmeisesti kaikkialla muualla paitsi kirjastossa eduroam. Kirjastossa on avoin internet. Kirjastoon tullessa sinun tulee jättää takkisi aulassa olevaan cloakroomiin ja reppu lokerikkoon, jonka saat lukituksi 5zl tai 1€ kolikolla. En itse ymmärrä käytäntöä koskien reppua. Arvotavarat, mukaan lukien läppäri, kuuluu ottaa kirjastoon. Kun olet asiaan hieman turhautunut, sitä ei tietenkään auta se, että cloakroomin vanha nainen jatkaa puolan puhumista närkästyneesti, kun hämmästelet repun ja takin ja pantin jättämistä. Asia sai myös minut ensimmäisellä kerralla närkästyneeksi. Kysyessäni paikalliselta opiskelijalta miksi reppu tulee jättää alakertaan, hän veikkasi, että opiskelijoiden pelätään vievän kirjoja.

Kirjoihin liittyen, itse en ole tarvinnut kirjastoa vielä tässä suhteessa. Opettajat ovat antaneet mahdolliset kurssikirjat linkkeinä. Jaksan tietokoneen ruudun tuijottamista muutaman kirjan verran, mutta onneksi yleensä kirjat ovat vielä paperisia. Silmät eivät väsy samaa tahtia eikä ole yhtä paljoa ärsykkeitä.

Liittyen kampukseen, kaikkialla kuuluu jättää takki cloakroomiin, ainakin silloin kun olet menossa syömään. Takkia ei kuulu tuoda ruokatilaan.

Kampus itsessään on suuri. Vanhalla kampuksella on esimerkiksi kauppatieteiden luennot, uudella puolella life sciences. Kampuksen oppii tuntemaan nopeasti.

Ruoka kampuksella maksaa noin 4€ ja siihen ei kuulu salaattia. Ikävöin siis kovasti Suomen kouluruokaa, joka maksaa yleensä vain päälle 2€. Tämän tosin osasin arvata jo ennen tänne tuloani. Ikävöin myös suomalaista leipää. Ruisleipää ei tietenkään löydy ja samanlaisia leipäpusseja ei ole. Leivät on usein kääritty kelmuun valmiiksi paloitelluina. Omasta mielestäni ne eivät maistu mitenkään erityisemmiltä. Onneksi olen kuitenkin löytänyt Lidlin, josta löytyy leipää, jota voi melkein sanoa ruisleiväksi ja kun sen hakee oikeaan aikaan, saa sen lämpimänä.

Ollessani ulkomailla enemmän aikaa olen aina muuttunut ruuan suhteen terveempään suuntaan. Tämän reissun jälkeen olen varmaankin oppinut laittamaan leivän päälle muutakin kuin juustoa ja kinkkua (leivästä itsestään kun ei saa tarpeeksi energiaa niin kuin Suomessa) ja olen ehkä alkanut syömään pelkkää salaattia lounaaksi ainakin joskus.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Polish food

Lisää opiskelusta

Matka alkaa!