Minä monikulttuurillisessa ja vieraassa ympäristössä

Olen ollut täällä Varsovassa nyt kaksi viikkoa ja kaksi ensimmäistä luentoa ovat takana. Olen tutustunut kaupunkiin ja hankkinut uuden päivärytmini.

Koulu

Kouluun liittyen minulla on kuusi kurssia ja opintopisteitä tulee 25 tai 25.5 (yhden kurssin kohdalla on kahta tietoa (4op tai 4.5op) eikä kurssin opettaja itse tiedä montako opintopistettä kurssista saa joten..). Viikon lukkari näyttää melko helpolta. Tiistaisin minulla ei ole ollenkaan luentoja.

Itse jouduin vaihtaa vain yhden kurssin päällekkäisyyden vuoksi. Kurssien aikataulun saimme torstaina (ja Puolan kurssin perjantaina) ja kurssit alkoivat maanantaina. Kovin paljoa aikaa kurssien etsimiseen ei siis ollut. Joillakin kävi todella huono tuuri ja kaikki halutut kurssit olivat samana päivänä, jolloin päällekkäisyyksiä tuli väistämättä.

Minulla on ollut vasta kaksi luentoa, puolan kieli ja The Art of Public Speaking. Puolan tunti oli oikein mukava. Olen opiskellut puolaa Duolingossa ja Memrisessa, joten ensimmäisellä tunnilla en tuntunut heti olevani hukassa. Yliopistossamme kurssilla voi käydä muuten vain eikä ottaa opintopisteitä eikä koetta tai sen voi suorittaa kunnolla ja saada 3op. Itse suoritan kunnolla.

Olen käynyt myös nyt kaksi kertaa koulun buffetissa. Ruoka on ihan ok, mutta kasviksiin ei näytetä panostettavan samalla tavalla kuin Suomessa. Ja Suomessa kouluruoka on paljon parempaa ja monipuolisempaa.

Minä vieraassa maassa

Puolassa aikakäsitys näyttää olevan tietyssä suhteessa erilainen. Kysymyksiin saa yleensä nopeasti vastauksen, mutta tiedot tulevasta tulevat melko myöhässä. Orientaatio viikolla saimme seuraavan päivän aikataulun vasta edeltävänä iltana kahdeksan maissa. Suomessa en myöskään ole yleensä saanut kurssien aikatauluja selville edeltävänä viikonloppuna. Suomessa ollaan myös täsmällisempiä aikataulun ja paikalle tulon suhteen, mutta ero ei ole kovin suuri. Osasin kuitenkin odottaa tätä ns. aikakäsityksen eroa.

Kielimuuri on Puolassa selvä. Suomessa voit olettaa, että paikallinen osaa englantia ainakin auttavasti. Täällä semmoista oletusta ei kannata tehdä. Englannin taitoinen vastaantulija vaikuttaisi olevan ihme. Asiaa tietenkin selittää esimerkiksi se, että Puola vapautui kommunismista vasta 1989 ja kommunismin alla ihmiset ilmeisesti opiskelivat englannin sijaan venäjää. Täällä myös dubataan usein elokuvia ja joidenkin paikallisten mielestä "maassa maan tavalla" eli jos olet tullut Puolaan, sinun tulisi osata puolaa. Suomeen verrattuna myös esimerkiksi tuotteissa on todella harvoin englantia (saatika Suomea, tietenkin). Viron kielistä tekstiä voi joskus yrittää ymmärtää. Osasin odottaa tätä kielimuuria.

Olen kuitenkin asettunut tänne melko hyvin. Olen selvinnyt kielimuurista viittomalla, kun en ole voinut vain jatkaa matkaa. Kuntosalikortin hankin jo tammikuussa (yksi kuukausi ilmaiseksi) ja kuntosalikin löytyä todella suuresta ostoskeskuksesta (sanoisin ostoskeskusta yläluokkaiseksi).

Asun tosiaan yksityisen puolelta vuokratussa asunnossa. Kämppiksinä minulla on enimmäkseen puolalaisia opiskelijoita. En näe heitä paljoa, mutta minua se ei haittaa.

Minä vieraassa toimintaympäristössä

Puola ei minusta suuremmin eroa Suomesta. Ulkonäkö on tietenkin erilainen ja useimmat asunnoista näyttävät juuri Neuvostoliiton aikaisilta betonibunkkereilta. Koko Varsova kun pommitettiin ja poltettiin maan tasalle toisen maailmansodan aikana. Ainoastaan Varsovan vanha kaupunki on kunnostettu entiseen ulkonäköönsä (kaupunginosa ei siis varsinaisesti ole vanha). 

Julkinen liikenne on tällä mahtava. On busseja, ratikoita, metroja, lähijunia.. ja kaiken tämän käyttöön tarvitset vain yhden kortin! Opiskelijakorttia voi käyttää myös julkisen liikenteen lippuna ja 90 päivää maksaa opiskelijana vain 33€! Bussit yms. tulevat myös yleensä melko hyvin aikataulussa.

Liikenteeseen liittyen suojatietä ei kannata ylittää punaisella. Yliopiston suunnalla on välillä poliisi ihan vain seuraamassa, josko voisi antaa jollekulle 100zl laskun (n. 20€). Harvasta paikasta myöskään löytyy nykyajan automaattisia liikennevaloja, jotka seuraavat kameralla, koska kannattaa vaihtaa valoa. Joskus valojen vaihtumista saa odottaa kauankin. Ja odottaa kannattaa myös muutenkin kuin sakon pelon kannalta. Keskustassa on 50 km/h nopeusrajoitus, mutta nopeutta noudattavat vain harvat.

Minä monikulttuurisessa ympäristössä

Minulle on normaalia odottaa valojen värin vaihtumista. Suurimmalle osalle vaihtareista valot ovat "uutta". Esimerkiksi joku espanjalainen (vai oliko italialainen) sanoi, että punainen tarkoittaa, että menet auton jälkeen ja vihreä ennen autoa. Monien vaihtareiden mielestä valojen vaihtumisen odottaminen on siis naurettavaa, kun autoja ei ole ihan heti tulossa.

Sain näiden ensimmäisten viikkojen aikana harjoittaa hieman kärsivällisyyttä. Joillekin vaihtareille kun vaikuttaa olevan ihan ok, että tulee 30min myöhässä sovitusta ajasta. Osittain tästä syystä myöhästyimme Invisible Exhibitionista ja se siirrettiin yli viikon päähän. Toivottavasti tällä kertaa onnistuu..

Jos pitää bilettämisestä niin Puola on hyvä valinta. Alkoholi on halpaa ja bileitä on paljon. Predrinking alkaa ilta seitsemältä ja klubiin mennään 23 ja ulkona saatetaan olla helposti 03:00 saakka. Itse olen kuitenkin päätynyt aina viettämään koti-iltaa.

Minä yksin itseni kanssa

Silloin, kun minulla ei ole mitään muuta tekemistä syvennyn Netflixiin (tällä hetkellä Orange is the New Black), luen kirjaa ja käyn kuntosalilla. Olen iloinen siitä, että valitsin jonkin muun kuin dormin. Dormeissa on paljon vaihtareita ja siellä tutustuu paljon ihmisiin, mutta itse pidän siitä etten joudu jakamaan suihkua ja vessaa kymmenen ihmisen kesken ja keittiötä koko kerroksen kesken. Saan myös kuljettaa kotiavaimeni ulos talosta eikä minun tarvitse jutella respassa esimerkiksi avaimen takaisin saadakseni naisen kanssa, joka ei ymmärrä saatika puhu oikein ollenkaan englantia. Itselleni dormien elintapa ei sopisi. Pidän omasta huoneestani ja omasta huoneestani ja kuljen mieluusti 10 minuuttia bussilla kampukselle.

Krakova

Kurssien alkua edeltävänä viikonloppuna osallistuin Krakovan matkaan. Pääsin näkemään hyvin säilyneen entisen Puolan pääkaupungin (Kustaa Vaasa (?) siirsi pääkaupungin valtakautensa aikana Varsovaan). Monet meistä olisivat halunneet jäädä kaupunkiin. Itse olin kuitenkin ihan iloinen palatessani nykyiseen kotiini johon olen jo kotiutunut hyvin. Paras kohde matkalla oli Wielicka Salt Mine. Rynek (Krakow) Underground puolestaan oli suurin pettymykseni.

Tässä muutama kuva matkalta:

Schindlerin tehtaasta. Meillä oli oma oppaamme ja sain kuulla paljon lisää kiinnostavaa tietoa Puolasta natsien ja Neuvostoliiton alla. Kuvassa näkyvää lattiaa varten museo pyysi erikoislupaa, natsien merkkiä kun ei saa näyttää missään (käsittääkseni).

Melko huono kuva Wielicka Salt Minesta ja sen tunnetuimmasta osasta. Kuvat eivät tee mitenkään oikeutta tälle paikalle.

St. Mary's Krakovan keskustassa. Market Square oli vain noin 200 metrin päässä hostellistamme!

Ai niin, vielä ruokaan liittyen: en ole tehnyt vielä yhtäkään ruoka-annosta täällä ollessani. Ravintolatasoinen hyvä burgeri kun maksaa vain 6€ ja kahden hengen ravintola aterian juomine, jälkiruokine kaikkineen maksaa vain 25€.. Miksi vaivautua kokkaamaan itse keittiössä, jossa kaikki pannut näyttävät mustilta?