Koti-ikävä?

Olen nyt pääsiäislomalla reissannut ensin yksin Prahassa ja sitten ESN:n kanssa Tricityssä (Gdansk, Sopot, Gdynia) ja Malborkissa. Ajatus, joka minut on yllättänyt on rauhan kaipuu. Olen kotoisin paikasta jota jotkut mahdollisesti sanoisivat maaseuduksi. Voin helposti käydä juoksulenkillä ja tapaan vain muutaman auton jos sitäkään. Voin myös olla rauhassa omakotitalossa niin etten kuule yhtäkään toista elävää olentoa.

Erityisesti tällaisen ryhmämatkan jälkeen huomaan kaipaavani pakottavasti omaa rauhaa. Hiljaisuutta. Alan suunnittelemaan mietteissäni itsenäistä, yksinäistä ja rauhallista matkaa Karkonoszen kansallispuistoon läntiseen Puolaan. Tämä johtuu siitä, että kun mietin missä voisin olla rauhassa en heti keksi mitään paikkaa. Kaikkialla tuntuu olevan joukko muita ihmisiä ja ääniä. Olen myös alkanut suunnitella viettäväni jopa viikon kesämökillä kesällä Suomeen palatessani. Mökissä, jossa ei ole sähköä, putkistoa tai ilmastointia. Olen aina tiennyt pitäväni omasta rauhasta, mutta en olisi koskaan osannut kuvitella, että tunnen oloni melkein ahdistuneeksi, kun en koe saavani omaa rauhaa.

Tietenkin tämä kaikki mietiskely saattaa johtua siitä, että tätä kirjoittaessani olen istunut kohta 6h samassa bussissa 50 muun opiskelijan kanssa. Ei mikään unelma, mutta selvittävissä oleva asia.

Nii ja tämä sää. Yli 20 astetta huhtikuussa. Ei sovi suomalaiselle. Tai ainakin vaatii totuttelua.